Harmaudesta - Vorna

Olen vuoteni valinnut;

kaipuuni kätkenyt

haaleiden sävyjen alle

Aatokset haudannut syvälle

niiden usvaisiin pyörteisiin

joista nyt kohoaa

vanha vaimea vaierrus huutaen

maalaamaan mieleni maiseman

«Et enää loista;

olet himmennyt

kuin varjo harmauteen

Et voine nousta

ennen kuin olet repinyt

irti tuon olemuksen

joka luontosi tappaa

kalvaa viimeiseen henkäykseen

ja samalla väittää

vielä hetkien odottavan»

Niin hiipunut leimu

kuin jo hiiltynyt ois

Kerran juoksen vielä

kerran voin kurkottaa

Korret lakastuneet vievät

minut aamun valkeaan

Sen noustessa tunnen

jonkin pois lipuvan

Tämä multa käskee luovuttamaan

viimeiset maallisen järkeni rippeet

«Tapasi elää syö sinut sisältä päin

et voi antaa sen saada sinua taas»