Korkokengät - Stella

Korkokengissään yli sillan kulkee

Kotia kohti vaeltaa ja häpeä pieksee rintaa

Jää vaatteet eteiseen, korvarengas puuttuu

Kaulassa merkki: syyllinen

Käsivartta koristaa arvet toisten öiden

Pakoa täältä kaivertaa

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Ja se yksin täytyy kantaa

Liinoihin kääriä, parantaa

Se yksin täytyy kantaa

Liinoihin kääriä, parantaa

Kolme päivää aikaa on päättää

Yhä tuntee sen pojan sisällään

Putoaa polvilleen, kun vahvoin viilloin

Syvemmälle kuin ennen pakenee

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Kun häpeä pieksee rintaa, ei henkeä saa

Ja se yksin täytyy kantaa

Haavat liinoihin kääriä, parantaa

Se yksin täytyy kantaa

Haavat liinoihin kääriä parantaa

Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan

Ikkunaan huuruhunnun puuskuttaa

Sormellaan siihen piirtää

Silmät, nenän ja suun siihen piirtää

Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa

Eikä luovu mistään, vaikkei henkeä saa

Arvet yksin täytyy kantaa

Liinoihin kääriä, parantaa

Hänet yksin aikoo kantaa

Halki näiden öiden keinuttaa

Huutaa, itkee, paiskoo kengät seinään

Mytty raivoisaa voimaa

Kaataa hyllyt, riuhtoo verhot maahan

Ikkunasta yötä vasten heijastuu

Han går över bron i sina höga klackar

Jag går hem och skammen svider mig i bröstet

Lämna kläderna i hallen, örhänget saknas

Ett märke på halsen: skyldig

Armen är dekorerad med ärr från andra nätter

Gå härifrån carve

När skammen slår mot bröstet kan du inte andas

När skammen slår mot bröstet kan du inte andas

Och bara det måste bäras

Att slå in i tyger, att läka

Bara det måste bäras

Att slå in i tyger, att läka

Du har tre dagar på dig att bestämma dig

Du känner fortfarande den där pojken inom dig

Faller på knä när jag skär honom hårt

Går djupare än tidigare

När skammen slår mot bröstet kan du inte andas

När skammen slår mot bröstet kan du inte andas

Och bara det måste bäras

Linda in sår i trasor, läka

Bara det måste bäras

Att slå in sår i tyger läker

Slår omkull hyllorna, river gardinerna till marken

Det ligger en dimma på fönstret

Låt oss rita på det med fingrarna

Rita ögonen, näsan och munnen på den

Och han ger sig inte på någonting, även om han inte kan andas

Och han ger sig inte på någonting, även om han inte kan andas

Du måste bära ärren ensam

Att slå in i tyger, att läka

Han ensam ska bära

Gungar igenom dessa nätter

Skriker, gråter, smäller skorna mot väggen

Mutty rasande makt

Slår omkull hyllorna, river gardinerna till marken

Det finns en reflektion från fönstret mot natten