Minä Elän - Kuolemanlaakso

Kun minä synnyin tähän maailmaan

Aamun säkeet heijastuivat nurmen

Kasteeseen kuin tuhat kiiluvaa silmää

Vuoret kietoivat minut syliinsä ja suojasivat sateelta

Kunnes vaivuin syvemmälle

Tähän mustaan painajaiseen

Uneen, josta ei voi herätä

Joet hukkuvat hiekkaan

Ja minä kaipaan vettä

Tervetuloa kuoleman laaksoon

Alla tähtien iästen

Sydän hyytävä sykytti, sysimusta

Leimu silmistään sirisi

Lauloi loitsua ikuisen piinan

Sielusi on kuin särkynyt peili

Yhdet kasvot, tuhat heijastusta

Hauras kuin hiutale on ihmismieli

Joka ei itseään tunne

Tahtosi olkoon ruumiisi vanki

Iankaikkisesti

MINÄ TUNNEN PELKOSI JA SYVÄT SALASI

MAISTAN KATKERUUTESI JA VERIVALASI

KADOTETTU OLKOON VALTAKUNTASI

Luopio!

TAPAHTUKOON SINUN TAPPIOSI

OLKOON KÄÄRMEENKIELI TUHOSI

VOIT IKUISESTI JUOSTA

MUTTA ET ITSEÄSI PAETA

Mikään ei ole säälittävämpää

Kuin narsisti, joka itseään vihaa

Kuulkaa tämä vihan virsi

Polvistukaa!

Sisiliskona sihisit

Sinä murhemykkä matonen

Eksyksissä!

Nyt laulaa kuoro kadotuksen

Jäätyköön hyinen veresi

Sammukoon poltto povesi, ikuisesti

Kirvotkoon kyyt korpitielle

Alle tähtien iäisten

Sinä kuihdut

Minä elän

Näin murtuu liha alla terän