Kalmoskooppi - Kuolemanlaakso

Raahaan ruumistani pitkin mustaa hiekkarantaa

Veriset raajat raapivat kalmankoleaa ihoani

Mielen aallot, henkiset tyrskyt kuin pyörremyrskyt

Repivät rantaa, paiskovat santaa syvältä sisältäni

Kyyn hampaat rinnassani, verimyrkky lihassani

Ryömin kohti kalmojen valtakuntaa

Silmät muurattuina näen yhä selvemmin

Täällä ei ole minulle mitään

En jaksa elää

En tahdo kuolla

EI!

EI!

EI!

Päästäkää pois!

En jaksa elää

En halua kuolla

EI!

EI!

EI!

Viekää se pois!

Purppurana palaa uhman linnun sulkien sulkku

Sytyttää sielut, koskien nielut lastaa laulullansa

Näen kalmojen nousevan, kun räiskyvään tuleen ma katson

Synnyn joka yö uudestaan