Rovaniemen markkinoilla - Esa Pakarinen

Rovaniemen markkinoille veimmä Lapin kultaa

No sitähän on mulla niinku etelässä multaa

Ruma rilluma rillumarei, sitä on mulla, toisilla ei

Jopas oli kärkkyjiä vaikka millälailla

Kaikki oli ihme kyllä seuraa silloin vailla

Ruma rilluma rillumarei, tämä poika se ollunna ei

Yks ja toinen tarjos mulle makeatkin moukut

Minä kiersin konnuuet ja kiersin kaikki koukut

Ruma rilluma rilluma rei, minun kulkuni muualle vei!

Onhan elon tiemme täällä joskus mutkikasta

Markkinoilla kyllä kurvat kaikki oppi vasta

Ruma rilluma rillumarei, elon kurveissa oikaista ei!

Hetken mua hurmasi myös Kemijärven Hulta

Hulta kyllä tietää, missä kulloinkin on kulta

Ruma-rilluma-rillumarei, ja sun tuulia, tuulia, tei!

Jo vain jätkän sydän hehkuu hetken lemmen tulta

Kemijärvn Hulta — niin no — sehän on vain Hulta

Ruma-rilluma-rillumarei, Hulta kullasta hyötynyt ei!

Joka hppu esitteli mulle veljenmaljaa

Kyllä riitti tarinaa ja kyllä riitti kaljaa

Ruma-rilluma-rilluma-rei, kun ne huusivat: «Kippis ja hei!»

Ja lasku tuli, totiseksi meni joka tyyppi:

«Sehän maksaa, joka tilaa!»

todisti myös kyyppi

Ruma-rilluma-rilluma-rei, ei ei, siinä purnailu auttanut ei!

Rovaniemen markkinoilla kokee joka sortin

Kun on kultaa, joutuu kyllä seuraan pelikortin

Ruma-rilluma-rilluma-rei, tuuri kouraani viitoset vei!

Nelosilla muuan mies jo kerskui sekä korskui

Heikot sortui elontiellä, jätkä sen kun porskui

Ruma-rilluma-rilluma-rei, jaa, kellä tuuria on, kellä ei!

Itki siinä Hulta sekä parkui peluritkin

Minä poika pankkiin menin katuviertä pitkin

Ruma-rilluma-rilluma-rei, toiset kulkee sen tien, toiset ei!

Ja minkä jätkä ansaitsi ja jätkä minkä hankki

Tallelle sen kaiken otti Rovaniemen pankki

Ruma-rilluma-rilluma-rei, ja se pankki mun kultani vei!