Joensuun Elli - Esa Pakarinen

Sen päivän tuas muistan niin nuukan

Kuin eilen se ollunna ois

Kun Ellin kans seilattii juukaan

Kolilaivalla Lieksasta pois

En ihhaillut Pielisen pintoo

Vaik oli se kirkas ja tyyn

Mull' rakkaus korvensi rintoo

Elli uavisti tautini syyn

En ruvenna Elliä rienoomaan

Pois matkustin kihloja tienoomaan

Samalla reissulla tiällä oon viel

Toisen eukkona Elli on siel

Myö Ellin kans seikkailtiin piennä

Myö uitiin ja leikittiin ain

Mut en tuota uavistaa tiennä

Että ikkuisen ikävän sain

En rakkauven tautiini kuollut

Vaik ussein se yllätti mun

Vaikka olen vain näppiäin nuollu

Niin hyvä on mieleni kun

En ruvenna Elliä rienoomaan

Pois matkustin kihloja tienoomaan

Samalla reissulla tiällä oon vain

Toisen eukkona Elli on vain

«Hähä,

juoruakat kertoo että ne kaks vanhinta poikoo ois minun näkösiä,

mutta ei piä paikkoosa»

On Ellillä mies sekä lapset

No mikäs sen kauniinpoo ois

Mun piässäni harveni hapset

Ja huaveilut haihtuvat pois

En avio-onnesta tiijä

Kun vanhaksi poijjaksi jäin

Voit terveiset Ellille viijä

Jos käyt siellä Joensuussa päin

En ruvenna Elliä rienoomaan

Pois matkustin kihloja tienoomaan

Samalla reissulla tiällä oon viel

Toisen eukkona Elli on siel