Nämä Herrasmiehet - Viikate

He eivät sarviaan seinille maalaa

Ei heitä rujouttaan saa halaamaan

Eivätkä vesillä vilkkailla naaraa

Kun eivät ujouttaan peittoon saa

Tai piiloon vahvaa ihmisvihaa

Ympärillään ilmanala misantrooppinen

Luottamusta valavat vain kuolleen tilan kylmät hirret

Ei haittaa oikean- vai vääränoppinen

Kirjoistaan laulavat vain iankaikkisuuden virret

Nämä herrasmiehet toisiansa

Eivät siedä edes unissansa

Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin

Kulkea taivasta kohti keskenään

Huudot vähiin jäävät kuten kuiskauksetkin

Sovulla ei sijaa saada lehtereiltä tämän kerhon

Kolkko katse salpaa keskustelun uksetkin

Esiripun sijaan sulkeutuvat paksuun savuverhoon

Nämä herrasmiehet toisiansa

Eivät siedä edes unissansa

Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin

Kulkea taivasta kohti keskenään

Kaatavat maljan, kaatavat maljan itselleen

Kantavat taljan, nyljetyn taljan eteiseen

Vaik' olis arvokaskin tilaisuus

Kaikesta kuultaa ihmisvihaisuus

Kaikesta kuultaa, kyynistä kultaa huokuu ikuisuus

Nämä herrasmiehet toisiansa

Eivät siedä edes unissansa

Saa aatos jaloin sekä mieli lämmin

Kulkea taivasta kohti keskenään