Kärsimysnäytelmä - Saattue

Vuodet vierii, tomuksi muuttuu

Valuu välistä sormien

Jotain kadonnut, taikka puuttuu —

Ei löydy etsien

Elämä kuin kiero näytelmä

Minä hilpeä hahmo sen

Verhon takana

Roolini vankina pyydän…

Revi irti tämä irvokas naamio

Pyyhi hymyni valheellinen

Tuo esiin joka olin joskus

Kädet sidotut vapaiksi laske

Valot sammuu, näytös päättyy

Silmäni voin ummistaa

Uneen vajoan ja vapauttani koitan tavoittaa

Vielä koittaa päivä jolloin uudet roolit jaetaan

Päivät vaihtuu, samat vuorosanat yhä toistetaan

Loppuu aikani, toivo hiipuu takaa kasvojen uurteisten

Oman osani tiukassa otteessa hiljaa manaten

Revi irti tämä kirottu naamio

Murjo ihminen takana sen

Unohda, joka olin joskus…

Sido käteni;

kahleissa kuolen!

Valot sammuu, näytös päättyy —

Silmäni voin ummistaa

Uneen vajoan ja vapauttani koitan tavoittaa

Vielä koittaa päivä jolloin uudet roolit jaetaan

Päivät vaihtuu, samat vuorosanat yhä toistetaan

Sielunsa rikki raastaa, kaiken kadottaa, kunnes hajoaa

Näytelmään kiinni kasvaa, kunnes rooliaan toinen suorittaa