Mihin Mennä - Royal Family, Koo-S

Katon miettivin silmin tätä pientä paikkaa

Jossa päiväst toiseen mä vietän aikaa

En kiellä lainkaan, et johtuuks se meitsist

Et talon vaarallisin asia on leipäveitsi

No, tän sopan meikä keitti

Siks koitan ponnistella, en heitä reikää seiniin

Tiedän, ettei oo aika viel heittää veivii

Ku kolot menneisyydest pitäs peittää ensiks

Juoksen valoo kohti, mut tunneli on pitkä

Vaik sinne pääsis, ei elämä sen kummempi oo sitkään

On toivoo paremmast, näit mustelmii jo riittää

Vaik kestän iskut, ni kuitenki oon sillä mielel

Et kosk on aika lähtee?

Ku aina vaivaa, et toi taivas painaa päälle

Tälle tuskalle tahtoisin antaa kasvot

Koitan olla toimimatta vastaan tahtoo

Elämäs kaks pakkoo ja toinen niist on tehty

Ne on syntymä ja kuolema, en toiseen voi perehtyy

Siks katon eteenpäin, mut jumalauta

Miks ylemmäks pääseminen menee mudan kautta?

Matka jatkuu, mä tiedän mihin

Sinne kaikki mennään, toisil tie on pisin

Toisil lyhyt, voisit kysyy

Hiljaa itteltäs: «Mihin mennään?»

Mesta mis mä elän, kutsun huudiks taikka getoks

Siel missä niitä on, siin on suuri aikaero

Puhun synkästi olkoon coolii taikka pelkoo

Puheet suurii vaikka kerrot märist unist vailla selkoo

En kaihda keinoi kunnes korviin laitan peiton

Niinku pikkulaps, ei peiton alla lainkaan peikkoi

Ja samal nään tän tumman tulevaisuuden

Välähdyksenomaisena pois unes haihtuu ne

Synkät tunteet, vaik lopulta taas paisuu ne

Vaihtuen kyyniseks oloks aina maistuen

Yhtä kylmält ja sitkeeltä ku eilen

Ei tipu kyynel, sillä vaikka kuinka itkeekään, ni ei mee

Ykskään murhe pois rinnan päältä

Viina huuhtoo huolet, kuuntele rintaääntä

Katkee pinna päästä, ku illat mättää

Ei vara venettä kaada, mut on liikaa tässä

Matka jatkuu, mä tiedän mihin

Sinne kaikki mennään, toisil tie on pisin

Toisil lyhyt, voisit kysyy

Hiljaa itteltäs: «Mihin mennään?»

Jossain määrin toivon, että päiviltä mut pistäsit

Ku kokoajan tuntuu, etten sais yhtään mistään kii

Ruoka ei maistu, juomaa menee senkin edestä

Katon peilin silmiin, kas kummaa, nekin verestää

On kehis enemmän ku karma ja henki

Se viinapiru huutaa, et mä tankkaan sut hengilt

Omatunto ravistelee, mä skarppaan ku kerkiin

Mutta parempi puoli persoonast ei varmaan tuu messiin

Joten vuoristorata jatkaa laskuu

Mut jossain tulee raja paljonko paskaa mahtuu

Tän vaunun ja noitten kylmien kiskojen väliin

Kunnes suistun raiteilt ja viel kiskoen käsil

Sit hätäjarrut, mut se on jo liian myöhästä

Filmi silmien ohi ja pieni pieni pää pyörällä

Ihmettelen tätä pehmeen valkosta paikkaa

Tajuun heti kaiken ku katson teit alas

Matka jatkuu, mä tiedän mihin

Sinne kaikki mennään, toisil tie on pisin

Toisil lyhyt, voisit kysyy

Hiljaa itteltäs: «Mihin mennään?»

(Na-na naa-naa na-na na-naa

Na-na naa-na naa-na, na-na naa-na naa-na

Na-na na-naa na-na na-naa, naa-na naa-na-naa

Na-na naa-na)

Matka jatkuu, mä tiedän mihin

Sinne kaikki mennään, toisil tie on pisin

Toisil lyhyt, voisit kysyy

Hiljaa itteltäs: «Mihin mennään?»