Pohjantähden Alla - Popeda

Se oli kaunis päivä, kun tultiin hotelliin.

Kummalliseen synkkään kaupunkiin.

Hän tiskin takaa katsoi, mustilla silmillään.

Mämuistan aina äänen ja naurun pehmeän.

Valon kelmeän

Näen taas kasvot sotilaan.

Hän huusi tuskissaan.

Huusi tuskissaan ja valui mustaan hiekkaan isänsämaan.

Hän katsoi silmiin mua, ei saanut antautua.

Mäammuin ja hän kuoli kiljaisten.

Ei ei, jotain mukanaan hän vei.

Mäotin parhaan huoneen, käperryin vuoteeseen.

Miks pelko poltti vatsaa?

Tiennyt en.

Kun hullu huutaa yössäja repii saalistaan.

Ja toinen kirveen saa.

Kolmas odottaa,

etkäovia auki saa.

Näen taas kasvot sotilaan.

Hän huusi tuskissaan.

Huusi tuskissaan ja valui mustaan hiekkaan isänsämaan.

Hän katsoi silmiin mua, ei saanut antautua.

Mäammuin ja hän kuoli kiljaisten.

Ei ei, jotain mukanaan hän vei.

Näen taas kasvot sotilaan.

Hän huusi tuskissaan.

Huusi tuskissaan ja valui mustaan hiekkaan isänsämaan.

Hän katsoi silmiin mua, ei saanut antautua.

Mäammuin ja hän kuoli kiljaisten.

Ei ei, jotain mukanaan hän vei.