Outoja aikoja - Kotiteollisuus

Kaikki vetää samaa vanhaa köyttä raivoisasti

Totisesti vain omaan suuntaansa

Yksi soutaa, yksi huopaa jos vain juoruilulta joutaa

Eikä osaa pitää kiinni suutansa

Puurot sekä vellit ovat palaneet jo pohjaan

Eikä ohjaa kukaan laivaa satamaan

Elämä on juhlaa, se paijaa sekä pussaa

Vielä plussaa tarjoo ostoskassistaan

Jään katselemaan

Vierestä vaan

Outoja aikoja

Tunnen suussani sen

Maun verisen

Outoja aikoja

Vieras olen, vieraammaksi aika minut työntää

Myöntää pakko on, se vie mukanaan

Otan pillerin ja otan päälle toisenkin

Nousenkin pois, oloon mukavaan

Ja kun kuljen kaupungilla, tunne en ketään

Enkä mitään, enkä tahdo tunteekaan

Kuljen kuin haamu, jonnekin kauas pois

Enkä vois taakseni katsoakaan