Ja mä laulan - Kaija Koo

Miten mä sain sen päähäni, että elämä ois raskas kantaa

Että mun hartioillani lepäis kaikki tän maailman murheet

Voi tätä traagisuuden määrää, jota mitenkään ei voi selittää

Kuka teki kauneudesta väärää, paitsi jos se on kadotettu jo

Kuka enää uskaltaa laulaa, kun kaikki ympärillä sortuu

Kun tulee takkiin ja kaikki hajoaa ja viimeinenkin usko horjuu

Muuttaa päivien suuntaa ei kukaan voi mihinkään hintaan

Mä haluan laulaa, mä aion laulaa, naananannaa, naananannaanaa

Lopulta korjaa kuolema, se on ainoo, mikä on varmaa

Kun kristallipallon pintakin on lumisateinen tai harmaa

Ilman vuoronumeroa jonotetaan, läpi elämämme jotain odotetaan

Käytetään päivämme häpeämällä, vaikka lopultakaan tää ei oo niin ikävää

Kuka enää uskaltaa laulaa, kun kaikki ympärillä sortuu

Kun tulee takkiin ja kaikki hajoaa ja viimeinenkin usko horjuu

Muuttaa päivien suuntaa ei kukaan voi mihinkään hintaan

Mä haluan laulaa, mä aion laulaa, naananannaa, naananannaanaa

Kuka enää uskaltaa laulaa, kun kaikki ympärillä sortuu

Kun tulee takkiin ja kaikki hajoaa ja viimeinenkin usko horjuu

Muuttaa päivien suuntaa ei kukaan voi mihinkään hintaan

Mä haluan laulaa, mä aion laulaa, naananannaa, naananannaanaa