Leppäyön Löyly - Jonne

Synnyin suurelle kivelle

Pimeän yön yltä vieden

Kaiken kaadoin yön edestä

Olen sen yön nuori polku

Eivät kuule kuulevaiset

Näkeväiset ei nähdä saata

Eivät tiedä tietäväiset

Suosta Surman suututtaman

Minä nousen yksin yössä

Pimeän polun alalla

Tumma taivas helmanani

Olen tähtivyön säteitä

Minusta elää pimeys

Jonka polku poikki kuihtui

Tieni päättyy jalkain alla

Paikalle lepäävän mullan

Vaan yksi on kirkas täällä

Valo kuolleen vaikenevan

Sitä katsot surmasilmin

Surua elämän itkun

Minä synnyin koivun alle

Isäin illan iltamalle

Vaan ei ollutkaan eloni

Nurmen nuorta nousemista

Minä vaivuin metsän alle

Kaarnan kartanon perälle

Lepäsin sammaleen sylissä

Haudan haaska herteillani

Syttyy löylyni lumessa

Loistaa hanki haapain alla

Minä en elämää tahdo

En nousta, en päivää nähdä

Minä yöstä kaipuun nostan

En eloa päivän päältä

Kuolemani kuulle annan

Liekin yöstä yksinäisen

Olen itse vainon lapsi

Kuolleenvuode kehtonani

Näkyvät minusta illat

Ei sammuta sade minua

Minä synnyin nurmen päälle

Nyt on nuori alla aamun

Sen kevään minusta saivat

Leppälehdosta vereni

Synnyin suurelle kivelle

Pimeän yön yltä vieden

Kaiken kaadoin yön edestä

Olen sen yön nuori polku

Eivät kuule kuulevaiset

Näkeväiset ei nähdä saata

Eivät tiedä tietäväiset

Suosta Surman suututtaman

Synnyin suurelle kivelle

Pimeän yön yltä vieden

Kaiken kaadoin yön edestä

Olen sen yön nuori polku

Eivät kuule kuulevaiset

Näkeväiset ei nähdä saata

Eivät tiedä tietäväiset

Suosta Surman suututtaman

Minä kerran tulta kannoin

Yhden vein veden edestä

Sillä kertaa vannoin ilman

Mullan ja tulen palavan

Silloin kasvoin liekikseni

Alle maan ja päivän mullan

Olen löyly leppäyössä

Vyössä verta veljestäni

Olen ikuinen yö pimeä

Puiden varjo kastemaassa

Sammaleinen suo sumussa

Ilta ilman päättymistä