Antti-Juhani - Hector

Oli hevoinen torilla markkina-aikaan

Tuo hevoinen torihin istui

Astui Antti-Juhani kohdakkoin paikalle

Antti-Juhani hämmästyi

Sen hevoisen tuuhea harja sai Antin

Niin mielelle kauniille silloin

Oli merellä uimassa pienoinen valas

Tuo hirviö merehen suistui

Istui Antti-Juhani seljässä eläimen

Antti-Juhani kastui

Oli neito jo kuollut ja torttukin kuivunut

Keralla luitten ja nahkan

Hän on Antti-Juhani, Antti-Juhani…

Hän on…

Kunnes sen tortun silt' neidolta pieneltä

Poskeensa pisti ja söi

On aika jo muuttunut, Anttikin luutunut

Neito jo lahonnut kalmistossa

Ma astun murheissain yrttien keskellä

Pienoiset jalkani kastuu

On kuoleman varjo mun sielussani

Kunnes kyynelkin silmästäin tihkuu

Mä istun yksinäin ikkunalaudalla

Kaktuskin ajoittain kuihtuu

Mä muistelen Anttia neitoineen vielä

Mun käteni pullohon suistuu

On tarina pieni tää ystävistäin

Jotka nuorna ma omistin mielläin

Hän on Antti-Juhani, Antti-Juhani…

Hän on…

Kunnes sen tortun silt' neidolta pieneltä

Poskeensa pisti ja söi