Rakastavaiset - Eppu Normaali

Kun yön kylmyys vaatteen

Läpi tunkee lihakseen

Hän taakseen vilkaisten

Nostaa pullon huulilleen

Kai häntä kylmyydessä

Yksinäisyys kuristaa

Käheästi naurahtaen

Sanat ulos puristaa

Mä katson pullon pintaa

Mä katson itseäin

Niin kuin lapsi kaipaa rintaa

Mä kaipaan itseäni

Hän pullo povessaan

Sisään astuu kahvilaan

Ei kahvikupin hintaa

Pysty maksamaan

Häiriöksi semmoiset on

Jotka käsin suojaa pulloaan

Kun asfalttia

Kyntää otsallaan

Suru raastaa rintaa

Taas yksin loiset on

Kylmää asfaltinkin pintaa

Kovempia toiset on

Kun sua joskus kaipaan yössä

Tuntui silloin kuin työssä-

Kin voisin käydä vuokses

Kamoon beibi kaipaan luokses

Ja tyhjänäkin, kuivin suin

Sut turvaan, takin helmaan tungin

Vaikkakin suudelluin tyttö

Olet tämän kaupungin

Hän makaamaan käy lehdon reunaan

Rakkaansa on seuranaan

Vielä suukon saa

Ja uneen vaipuu

Mieleensä tulvahtaa

Täytetty kaipuu

Kuin roomalaiset alla kuun

Seuranaan tähdet, juurilla puun

Pakkanen korjaa yöllä jo pois

Vain rakastavaiset näin kuolla vois