Bacchuksen tiellä - Timo Rautiainen

Voi kansaa suomenmaan

väki täällä kulkee varpaillaan

eikä tiedä kuinka juhlitaan

kunnes minä tempaisen.

Hiiten heitän työn

isäntäni oveen laudat lyön

hatustani taion taikayön

siinä minä liidän loistaen.

Kun saavun kartanoon

tervetulomaljat tuotakoot

sammioista juomat juotakoot

ihan vähän riitä ei.

Lyön jalkaa lattiaan

ja mitättömät miehet piiloistaan

pelokkaina käyvät kuiskimaan

'kukahan ne morsiamet vei'.

Kun tietä mittailen

hyvää seuraa etsien

valitsen

Bacchuksen

Nautinnot ja humalat

nyt niinkuin taivaan jumalat

minä kaappaan vaikka väkisin

ja ne loppuun asti juon.

Saa maljat vuotaa ylikin

on naista täynnä sylikin

ne kuiskii äänin vakavin

'minä tahdon miehen tuon'.

Vaan aina viimein tietenkin

taas rakkaan luokse kuljeksin

on kodin liesi lämpimin

sen luota rauhan saan.

Nyt oveen kyllä koputin

sata kertaa

muttei suostu

avaamaan.

Vaan mitäs suremaan

huomenissa ehtii nukkumaan

hetikohta jostain lainaa saan

ja elämä on mallissaan.

Naura naurusuu

kapakassa kurjuus unohtuu

eläessä esteet murskaantuu

patomuuri on vain kynnyspuu.

Kun tietä mittailen

hyvää seuraa etsien

valitsen

Bacchuksen

Nautinnot ja humalat

nyt niinkuin taivaan jumalat

minä kaappaan vaikka väkisin

ja ne loppuun asti juon.

Saa maljat vuotaa ylikin

on naista täynnä sylikin

ne kuiskii äänin vakavin

'minä tahdon miehen tuon'.

Nautinnot ja humalat

nyt niinkuin taivaan jumalat

minä kaappaan vaikka väkisin

ja ne loppuun asti juon.

Saa maljat vuotaa ylikin

on naista täynnä sylikin

ne kuiskii äänin vakavin

'minä tahdon miehen tuon'.

Vaan aina viimein tietenkin

taas rakkaan luokse kuljeksin

on kodin liesi lämpimin

sen luota rauhan saan.

Nyt oveen kyllä koputin

sata kertaa

muttei saavu

avaamaan.

Voi poikaa suomenmaan

vakavana joudun pohtimaan

ihmisiä tässä ollaan vaan

Jumala on taivaassaan.